Silminnäkijänä

Kävin antamassa todistajanlausunnon näkemästäni pahoinpitelystä. Tekijät oli saatu kiinni, kolme eri taksikuskia todisti tapahtunutta, vain uhri oli kateissa. Poliisi tutkii tapahtunutta, joten ei siitä sen enempää.

Missään ei taida olla tilastoa miten paljon taksinkuljettajat ovat työnsä puolesta silminnäkijätodistajia erilaisissa poliisin tutkittavaksi menevissä jutuissa.

Ihmiset tietää, että me nähdään ja koetaan kaikenlaista. Mutta kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä mitä me oikeasti nähdään, tai mitä joudutaan kokemaan tässä työssä, ja kuinka paljon.

Montako kadonnutta on meidän avulla löytynyt? Miten monesti me ollaan silminnäkijöinä pahoinpitelytapauksissa? Yleensä tapahtumien kulun selvittelyissä tulee esille, että jotkut meistä ovat tietämättään kuljettaneet tappajia tai murhaajia. Kuinka usein? Kuinka usein me ollaan ensimmäisenä liikenneonnettomuuspaikalla? Tai palopaikalla? Tai sairauskohtauksen saaneen apuna?

Entä kuinka usein me itse joudutaan väkivallan kohteeksi? Tai osalliseksi liikenneonnettomuuksissa? Mikä on meidän todennäköisyys joutua liikenneonnettomuuteen ajettuihin kilometreihin verrattuna? Onko se useammin vai harvemmin kuin keskivertoautoilijan? Monestiko meiltä ryöstetään rahat tai varastetaan laitteita tai koko auto? Tai autoista potkitaan kyljet sisään?

Ja koska mitalilla on toinen puoli, niin vastaavasti voi kysyä minkä verran taksikuljettajat itse käyttäytyvät hankalasti ja joutuvat sen takia poliisin kanssa tekemisiin? Tai sakotetaanko meitä vähemmän kuin muita? Moni luulee, ettei meitä sakoteta ylinopeudesta ollenkaan.

Kun alkaa ihmettelee, niin monenlaisia kysymyksiä putkahtelee mieleen.

Kuvia heinäkuun ekalta viikonlopulta

Ei mitään uutta asiakasrintamalta. Muistin taas ottaa kameran mukaan.

Oli synkkä ja sateinen yö istuessani vettyneen tuulilasin takana ihaillen öisiä värejä pisaroiden läpi.

Aamuauringon kajossa Kampin keskuksen kellon näyttäessä 5:19 Urho Kekkosen kadulla raitiovaunukiskojen kimaltaessa kaksi taksia kohtasi.


Hetki Ruoholahdenkadun ja Lapinlahdenkadun risteyksessä aikaisin sunnuntaiaamuna kaupungin tyhjennyttyä illanjuhlijoista ennen aikaisen madon nappaavia aamuvirkkuja.

Porkkalankadun sillalla 5:19 sunnuntaiaamuna.

Kulkurin uni, eli Tapio Rautavaaran muistomerkki Oulunkylässä tolpan 36 vieressä iltahämärässä.


Hiljaisen näköistä on lauantaisena kesäiltana Pitkällä sillalla Kallion kirkkon kurottautuessa taustalla kohti taivasta. Nuolikin osoittaa, että ajamalla suoraan pääsee kirkon kautta taivaaseen. Tein kuitenkin pienen mutkan torin kulmalla.

Kirkkonummella oli yöllä tosi pimeää rautatieaseman taksitolpalla. Kuvaa on "säädetty", jotta jotain edes näkyisi.

Mikonkadulla valojen vaihtumista odotellessa tamperelaisen nyssen paikallinen versio, eli dösä, pyyhältää ohi. Vasemmalla Ateneum, "Makkaratalo", Sokos ja rautatieaseman huputettu kellotorni.
Länsiväylän sillalla palaamassa kovaa vauhtia Espoosta pois. Salmisaaren B-voimalaitoksen piippu ja entisen hiilikasan paikalle rakennettuja toimistorakennuksia oikealla.

Sunnuntaiaamuna 5.23 Kaisaniemen puiston suihkulähde.

Vasemmalla rautatieasema huputettuine kellotorneineen ja oikealla "Makkaratalo". Etualalla nupukiviperkeleitä.

Keskiyöllä tummien sadepilvien alla yksinäinen valkoinen auto, taksi, seisoi liikennevaloissa Hakaniemen torin laidalla. Ja minä istuin tolpalla 16 saman taivaan alla yksin mustassa autossani.

Helsingin suomenkielisen työväenopiston vaaleanpunaisen talon valkoinen seinäkoriste ja pari ikkunaa. Ei ollut keikkaa, ei. Siksi oli aikaa zoomata seinäkoristeita.
Itäkeskuksessa Itäväylän vieressä aamuyön auringossa Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris. Pätevä monivivahteinen suomalainen nimi. Onneksi eivät valinneet mitään Eye tai Oculus.

Lyhyt kilometri

Onko Vantaalla Suomen lyhyin kilometri?


Kuva on otettu Minkkitieltä Korsosta Kulomäentien suuntaan Nesteen huoltoaseman tienoilta.


Vasemmassa kyltissä, joka on Kulomäentiellä, ilmoitetaan Tuusulaan olevan 10 km. Kun taas...


... oikeanpuoleisessa kyltissä, Minkkitien ja liittymätien kulmassa ilmoitetaan Tuusulan olevan 11 km päässä. Fyysisesti kylttien väli on arviolta noin 20 - 30 metriä.

Täytyisi joku aamuyö liikenteen ollessa olematon juosta kyltiltä kyltille 42 kertaa, niin olisi elämäni ensimmäinen maratooni juostu, Korson maratooni.

Luu mitä?

- Mihinkäs ajetaan?
- Ensin tulee luu, ja sitten niinkuin ruotsalaiset seuraavaksi kysyisivät "va", kuja. Eli Luu va kuja. Jos et tiedä missä se on, niin mä voin kyllä neuvoa.

5 vuotta


Kaasujalka on tänään 20.6.2009 hoitanut tehtäväänsä 5 vuotta näissä taksihommissa.
Tehokkaasti ajaen on kertynyt vain vähän yli 300 000 km mittariin. Eli ei vielä riitä kilometrit maapallon ympäri paksuimmasta kohdasta. (Lisäys! Onpa iso reikä päässä kun tuollaista väitän. Näyttää siltä, että aina täytyisi kaikki tarkistaa ja vasta sitten väittää. Eli onhan kierroksia tullut sen seitsemän. Ja kahdeksas on menossa.)

Mahalaukku kiittää, kuten myös muu keho. Aivotkin, jotka ovat oppineet paljon ihmiselämästä näinä vuosina.

Kaasujalka on merkkipäivänään tietenkin (työ)matkoilla. Puolen yön tietämissä kahvitarjoilu kaikille, jotka osaavat tarttua lahkeesta kiinni.

Taksimersuja menneiltä vuosilta

Satuin paikalle museoautojen kokoontumispaikalle, jossa oli pari taksiakin.




Vasemmanpuoleinen



Lainaus lehdestä voisi olla seuraava: "Nyt se sitten tapahtui! Helsingin liikennesuunnittelijoiden uusin uudistus. Helsingissä otettiin eilen illalla käyttöön vasemmanpuoleinen liikenne ainoana kaupunkina Suomessa. Sen on tutkittu parantavan turvallisuutta. Kaupungin tuloteille rakennetaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siirtymistä helpottavat kaistanvaihtopaikat tietullien maksupaikoille. Siihen asti kaupungin rajoilla on tilapäisjärjestelyjen (betoniporsas - tötterö -pujotteluratojen) avulla hoidettu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siirtyminen..."

Outo näkymä äkkiseltään katsottuna, vai mitä? Ja kuitenkin jokainen meistä stadin kuskeista katsoo sen, ainakin pitäisi katsoa, lähtiessään tolpalta.

Sehän on vasemman sivupeilin näkymä.

Ylempi on tolpalta 22 Helsinginkadulta. Alempi on tolpalta 20 Karhupuistossa. Vaikka kuvissa näyttää siltä niin EI, emme ole siirtyneet vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Ainakaan vielä.

Toukokuun kuvia

Mitään kirjoittamiseen aihetta antavaa ei ole tapahtunut viime aikoina. Joten laitan muutamia karun kauniita kuvia työmaalta. Kuvat on otettu liimaperseperspektiivistä, eli persettä ei ole nostettu taksin istuimelta milliäkään.


Pohjois-Helsingissä tolppa 50 Tapulikaupungissa tiedottaa: "Fuck The Taxi" ja "Hei Ilpo". Muuhunhan tuo tolppa ei enään kelpaa. Luurin on joku lurjus repinyt irti.


Tolppa 2 Eteläranta. Oikealta laskeutuu yksisuuntainen Eteläinen makasiinikatu, Eteläranta jatkuu mäkeä ylöspäin ja ratikka on kaartamassa Laivasillankadulle.

Tolppa 21 Erottaja. Suoraan edessä näkyy tai pilkistää kaikkien katukalusteiden, kuten liikennemerkkien, sähkökaappien, peilien ja kaiteiden takana Eteläesplanadi ja Espan puisto.


Tolppa 36 Oulunkylä, 15.5.2009, klo 4:01. Siltavoudintie on autio.


Tolppa 42 Pukinmäki. Oikealta vasemmalle tai toisten päin menee Eskolantie. Tolppa on Säterintiellä.


Tolppa 24 Sörnäisten mertroasema. Jonon hännillä voi hämmästellä tätä Helsinginkadun hätkähdyttävän keltaista rakennusta. Rakennuspeitteet oli kuorittu pois vasta vähän aikaa sitten. Helsingissä on paljon hienoja eri värisiä rapattuja rakennuksia.

OHO! Tolppa 11 Ruoholahdessa voi saada kuvaan kallistuneen tornitalon.

No nyt on kyllä kuvaaja kallellaan tolpalla 73 Konalassa Riihipellontiellä, kuten katukyltissä lukee. Poikittain menee Konalantie.


Tolppa 74 Vuosaari 17.5 klo 4:06. Columbus-kauppakeskus ja Cirius-asuintornitalo. Jouduin huutamaan auton ikkunasta Ciriukselle ja valopylväälle, että taipukaa vasemmalle, jotta mahdutte kuvaan. Ystävällisesti ne taipuivat.


Tolppa 3 Viiskulma. Viiden kadun risteys, joista kuvassa kolme. Edessä oleva Laivurinkatu on kahdessa kerroksessa. Seuraava myötäpäivään lukien on Pursimiehenkatu, Fredrikinkatu (asiakas Jyväskylästä ehdotti sen muuttamista Frederikinkaduksi), Laivurinrinne ja Tarkk'ampujankatu (taitaa olla ainoa Helsingin kadunnimi, jossa on tuollainen pilkku keskellä nimeä, muistaakseni).


Tolppa 35 Linja-autoasema.Edessä Mannerheimin aukio, vieressä Paasikiven aukio ja takana Mauno Koiviston aukio.


Tolppa 93 Viikki. Tästä ei voi kuin kysyä, että miksi se on siinä paikassa kuin on? Parempiakin olisi.


Tolppa 32 Maunula, Suonotkontie. En voi mitään sille, että inhoan kaikkia osoitteita joissa on suo, niitty, pelto, huhta, riihi tai muu maanviljelyyn liittyvä termi. On vaikea muistaa missä joku pelto, niitty tai suo nyt taas olikaan.


Tolppa 26 Porvoonkatu. Kauramoottorien käyntiääni KLOPS, KLOPS, KLOPS, KLOPS... ennen niin yleinen, mutta nyt niin harvinainen kaupungissa.

Tolppa 4 Kämp. Pohjoisesplanadi suoraan edessä ja Kluuvikatu oikealla. Tällä tolpalla istuessa näkee ...


... kesäisin monen sorttisia turisteja.

Porsaanreiän tuotos


Yritin tähtäillä Ruotsalaisen teatterin punaisella valaistua kattorakennelmaa, kun tähtäimeen rullasi porsaanreiän tuotos. Jonon ensimmäisenä oleva punainen pakettiauto on oikeasti rekisteröity kuorma-autoksi, joka on naamioitunut taksiksi. Kyseessä on ennemminkin villi taksi kuin pimeä taksi. Koska viisaat ja viranomaiset ovat aivan ymmällään tämän porsaanreiän kanssa, en sano minäkään mitään siitä. Olen vain haltioitunut. Harvoin sitä saa kuvata porsaanreiän tuotoksen.

Laihtunut

Otin Myyrmäen tolpalta kyytiin styroksista ruokalaatikkoa kantavan miehen. Oli matkalla kotiinsa toiselle puolen Hämeenlinnantietä käytyään rentoutumassa muutamalla kaljalla vapaailtanaan. Matkan aikana mies esitteli itsensä ja kertoi olevansa kollega, vanukki (vandaali, savipyörä eli vantaalainen taksikuski). Juteltiin niitä näitä.

Perillä mies nousi autosta kannatellen nakkiperuna-laatikkoaan molemmin käsin. Ollessaan aikeissaan suljettua auton oven, miehen farkut valahtivat polviin. Alushousut sentään jäivät paikalleen. Hymyilytti hervottomasti. Mies nosti nakkiperuna-laatikkonsa auton katolle, ja alkoi nostaa housujaan tuumaten samalla: ”Oon laihtunut rajusti, seitsemän kiloa kahden viikon aikana. Nyt ei housutkaan pysy enää jalassa. Tästä et sit kerro toisille.”

”En, en!” vakuuttelin. Tästä on nyt sen verran aikaa, että vanukkikuskin nimi on jo unohtunut, joten tämänkin pienen episodin voi kirjata muistiin.